Kokousten ja kongressien ympäristövaikutukset

Matkailuun ja matkustamiseen liittyvien toimialojen ympäristövaikutukset yhdistetään usein lähes yksinomaan liikkumisen aiheuttamiin päästöihin. Tällöin pienemmälle huomiolle jäävät matkakohteessa vietettynä aikana tapahtuvien toimintojen ympäristövaikutukset, jotka kuitenkin yhdessä muodostavat merkittävän osan koko matkan ympäristövaikutuksista, erityisesti useamman vuorokauden kestävillä matkoilla.


Kuva1. Turismin eri toimintojen aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen nykytila ja kehitysennuste.

Kasvihuonekaasupäästöistä johtuvaa ilmastonmuutosta pidetään ihmiskunnan suurimpana ympäristöhaasteena, jonka taloudelliset, sosiaaliset ja ekologiset vaikutukset koskevat koko planeettaa. Sternin raportin (The Economics of Climate Change: The Stern Review, 2006) mukaan ilmastonmuutos aiheuttaa maailmanlaajuisesti erittäin suuria kansantaloudellisia vaikutuksia, mikäli sitä ei pystytä tai pyritä ennalta ehkäisemään. Arvioiden mukaan ilmastonmuutoksen torjunnan kustannukset jäävät selvästi pienemmiksi kuin haitat, jotka syntyvät jos asialle ei tehdä mitään. Ilmastonmuutoksen taloudellisia, sosiaalisia tai ekologisia vaikutuksia ei pystytä tarkasti arvioimaan, minkä vuoksi on perusteltua toimia varovaisuuden, ennalta ehkäisyn ja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.

1.1. Kestävä kehitys ja ympäristövastuu

Kestävälle kehitykselle on useita toisista hieman poikkeavia määritelmiä. Perusrakenne kaikissa on kuitenkin sama. Kestävyyden ajatellaan muodostuvan kolmesta osa-alueesta, eli taloudellisesta, ekologisesta ja sosiaalisesta ulottuvuudesta. Tässä manuaalissa keskitytään nimenomaan ekologiseen lähestymistapaan. Ekologinen kestävyys sisältää monia ulottuvuuksia, esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunnan ja biodiversiteetin, eli luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen.
Kuva 2. Kestävän kehityksen kolme ulottuvuutta

Kestävän kehityksen määritelmissä tunnustetaan ympäristön hyvinvoinnin merkitys ja arvo, puhuttiinpa sitten ekologisesti kestävästä kehityksestä tai luontopääomista. Luonnolla itsessään on ihmiselle arvo, joka tulee pyrkiä säilyttämään ja suojelemaan. Arvo voi muodostua esimerkiksi luonnonraaka-aineista, virkistys- tai esteettisistä arvoista. [9]

1.2.Yrityksen ympäristövastuu

Yrityksillä on olemassa sekä moraalinen, että oikeudellinen ympäristövastuu. Oikeudellisella vastuulla tarkoitetaan paikalliseen, kansalliseen tai kansainväliseen lainsäädäntöön perustuvia velvoitteita. Vastuu perustuu yhteisössä tai toimialalla vallitseviin käsityksiin hyväksyttävistä toimintatavoista. Moraalisen vastuun vastaista toimintaa ei ole oikeudellisesti sanktioitu, mutta siitä voi aiheutua sosiaalisia seurauksia.

Yleisellä tasolla ympäristövastuu tarkoittaa vastuuta ekologisesta ympäristöstä, jolloin keskeisiksi kysymyksiksi muodostuvat tehokas ja säästäväinen luonnonvarojen käyttö, vesien, ilman ja maaperän suojelu, luonnon monimuotoisuuden turvaaminen, ilmastonmuutoksen torjunta sekä vastuu tuotteen elinkaaren aikaisista ympäristövaikutuksista ja toiminnan arvoketjuista.

Käytännössä yritysten ympäristövastuu on oman toiminnan ympäristönäkökohtien tuntemista ja niihin vaikuttamista. Yrityksen ympäristövastuu perustuu osittain lainsäädännön asettamiin reunaehtoihin, eli viranomaisten asettamiin vaatimuksiin, ja toiselta osin asiakasnäkökulmaan. Yrityksen on tiedettävä, mitä kaikkia lupia yrityksen toiminta vaatii tai mille kaikille viranomaisille on mistäkin toiminnasta tehtävä ilmoitus. Yrityksillä on ympäristönsuojelulain mukainen velvollisuus olla selvillä sitä koskevista ympäristövaatimuksista.

2. KESTÄVYYDEN MITTARIT

Yritykset arvioivat toimintansa menestystä ja tehokkuutta erilaisin mittarein, esimerkiksi liikevaihtoa ja -voittoa käytetään taloudellisen menestyksen mittaamiseen. Ympäristövaikutusten mittaamiseen käytetään puolestaan liiketoiminnalle vähemmän tuttuja indikaattoreita.

Kestävän kehityksen ympäristöindikaattoreista kasvihuonekaasupäästöjä pidetään Suomen kansallisessa kestävän kehityksen strategiassa tärkeimpänä ympäristöpoliittisena painopisteenä. Myös Euroopan Unioni on sitoutunut vähentämään yksipuolisesti kasvihuonekaasuja vuoteen 2020 mennessä 20 prosentilla vuoden 1990 tasosta. Hiilidioksidi on kasvihuonekaasuista merkittävin ilmastonmuutosta kiihdyttävä kaasu. Muita kasvihuonekaasuja, joita ihmisen toiminta lisää ilmakehässä ovat esimerkiksi metaani (CH4), typpioksiduuli (N2O) ja F-kaasut, joka on yhteinen nimitys HFC-yhdisteille (fluorihiilivedyille), PFC-yhdisteille (perfluorihiilivedyille) ja rikkiheksafluoridille).

Kestävän kehityksen mittauksessa käytetään kasvihuonekaasupäästöjen lisäksi muitakin mittareita, kuten energian kokonaiskulutusta ja happamoittavien päästöjen määrää. Yrityksen taloudellisen tuloksen ja sen aiheuttaman ympäristökuormituksen välistä suhdetta voidaan kuvata niin sanotulla irtikytkentämallilla. Irtikytkennän ideana on verrata esimerkiksi talouskasvun ja ympäristövaikutusten korrelaatiota (kuva 3). Toisin sanoen, kasvavatko liiketoiminnan ympäristövaikutukset kun yrityksen liikevaihto kasvaa, vai pystytäänkö toimintaa tehostamalla vähentämään ympäristövaikutuksia liikevaihdon kasvaessa?



Kuva 3a. "Business as usual". [9]


Kuva 3b. Ympäristövaikutusten irtikytkentä liikevaihdon kasvusta. [9]

2.1. Hiilijalanjälki

Hiilijalanjälki kertoo kuinka paljon kasvihuonekaasupäästöjä jonkin tuotteen, toiminnan tai palvelun tuottaminen aiheuttaa. Hiilijalanjälki ilmoitetaan hiilidioksidiekvivalenttikiloina. Hiilidioksidiekvivalentit ilmaistaan massana siten, että muiden kasvihuonekaasujen vaikutus on muunnettu vastaamaan hiilidioksidin ilmastovaikutusta, eli globaalia lämmityspotentiaalia sadan vuoden tarkastelujaksolla. Globaalissa mittakaavassa hiilijalanjäljen suurimmat aiheuttajat ovat energian tuotanto, metsien hakkuu ja maatalous. Kuvissa 4 ja 5 esitetään Suomen kasvihuonekaasupäästöjen jakautuminen päästölähteittäin, sekä päästöjen jakautuminen energiasektorin sisällä. Suomessa suurin kasvihuonekaasujen päästölähde on energiasektori, jonka osuus kokonaispäästöistä on yli 80 %. Energiasektorin ulkopuolisista päästölähteistä seuraavaksi merkittävimmät ovat teollisuusprosessit ja maatalous. Energiasektorin sisällä puolet päästöistä syntyy energiantuotannosta, reilu viidennes liikenteestä ja vajaa viidennes teollisuuden omasta energiantuotannosta. Teollisuuden omalla energiatuotannolla tarkoitetaan energiaa, joka on tuotettu teollisuustuotantolaitoksien muun tuotannon ohessa.

Kuva 4. Kasvihuonekaasujen päästölähteet Suomessa.

Kuva 5. Energiasektorin kasvihuonekaasupäästöjen jakautuminen.

Käytännössä hiilijalanjäljen suuruus voidaan määrittää konkreettisella päästöjenmittauksella, määrätietoihin perustuvalla laskennalla tai referenssikohteisiin perustuvalla arvioinnilla. Tarkin arvo saadaan mittaamalla päästöt piipunpäästä, kun taas erilaisiin laskenta- ja arviointimenetelmiin liittyy useita epävarmuustekijöitä. Yleensä hiilijalanjäljenlaskenta perustuu tuotteen tai palvelun tuottamiseksi tarvittavien resurssien määrätietoon sekä resurssikohtaisiin päästökerrointietoihin. Hiilijalanjälkitietoja tulkittaessa ja vertailtaessa on tärkeää varmistaa että eri lähteistä saadut tiedot perustuvat samoihin lähtöoletuksiin. Eri lähtöoletuksilla lasketut tiedot eivät välttämättä ole vertailukelpoisia

Lisätietoa hiilijalanjäljen laskennasta tarjoaa Motiva Oy:n teos: Yksittäisen kohteen CO2 päästöjen laskentaohjeistus sekä käytettävät CO2-päästökertoimet. Ohjeissa on esitetty energiankulutuksen hiilidioksidipäästöjen laskentamenetelmä. CO2-päästökertoimet on tarkoitettu ensisijaisesti käytettäviksi kiinteistö- ja palvelusektorin sekä pk-teollisuuden yksittäisten kohteiden energiankäytön hiilidioksidipäästötarkasteluissa.

2.2. Muita kestävän kehityksen mittareita

Ekologinen jalanjälki on mittaustapa, jonka avulla arvioidaan ihmisen maapallolle aiheuttamaa ympäristörasitusta. Rasituksen määrä mitataan hehtaareissa. Laskennoissa saadut luvut kertovat, kuinka suuri maa- tai vesialue vaaditaan ihmisen elintason ylläpitämiseen. Rasitusta laskettaessa huomioidaan esimerkiksi ravinnon, energian ja materiaalien kulutus sekä jätteiden määrä.

Tällä hetkellä yhden suomalaisen ekologisen jalanjäljen suuruus on 5,2 hehtaaria. Luku on maailman kuudenneksitoista suurin. Ennusteiden mukaan ihmiskunnan elintason ylläpitäminen vaatisi vuonna 2030 kahden maapallon resurssit.

Ekologinen selkäreppu kertoo kiloina sen materiaalimäärän, jonka tuotteen aikaansaaminen, käyttö ja jätehuolto ovat kuluttaneet jossakin vaiheessa jossakin päin maailmaa. Ekologinen selkäreppu on siis näkymätön taakka, jonka mikä tahansa tuote kantaa mukanaan.

MIPS (Material Input Per Service unit) suhteuttaa materiaalinkulutuksen palvelu- tai tuoteyksikköä kohden. Se eroaa ekologisesta selkärepusta siten, että siinä on mukana myös tuotteen oma paino. MIPS-luvuilla arvioidaan kulunutta luonnonvarojen määrää tiettyä hyötyä kohden. Näin voidaan vertailla saman palvelun tuottamista eri tavalla.

2.3. Resurssien kulutusseuranta yrityksissä

Yksinkertaisimmillaan kestävän kehityksen mittaaminen voi olla oman toiminnan resurssien kulutuksen mittaamista ja seuraamista. Kulutusseurannassa on oleellista, että mitatut lukemat suhteutetaan toiminnallisiin yksiköihin, eli yrityksen tuottamiin tuotteisiin tai palveluihin (referenssiyksikkö). Pelkkä kokonaiskulutuksen seuranta ei vielä selitä muutoksia tai anna päätöksentekoa tukevaa tietoa. Palveluliiketoiminnassa keskeiset seurattavat resurssit ovat:

TAULUKKO 1. Kulutusseurannan esimerkkitaulukko.

3. YMPÄRISTÖNÄKÖKOHDAT

Ympäristönäkökohdat ovat yrityksen toimintoihin, tuotteisiin tai palveluihin liittyviä muuttujia, jotka voivat vaikuttaa ympäristön tilaan. Ympäristövaikutukset ovat mitä tahansa muutoksia ympäristön tilassa, positiivisia tai negatiivisia, jotka johtuvat osittain tai kokonaan yrityksen toiminnasta, tuotteista tai palveluista. Yrityksen ympäristönäkökohdat määrittelevät yrityksen ympäristötyön ja ekologisen kestävyyden lähtökohdat. Käytännössä ympäristönäkökohdat ovat niitä asioita, joihin yritysten tulisi vaikuttaa ympäristötyössään.

Luvun tarkoituksena on antaa lukijalle eri ympäristönäkökohtiin liittyvää perustietoa, jota voidaan hyödyntää oman toiminnan ympäristövaikutusten arvioinnissa. Seuraavissa kappaleissa on esitelty palveluliiketoiminnan yleisimmät ympäristönäkökohdat.

3.1. Energia

Energiankulutuksen ympäristövaikutukset riippuvat kulutetun energian määrästä sekä energiantuotantomuodosta. Energiamuotojen kestävyyttä voidaan tarkastella niin ympäristöllisistä, taloudellisista kuin sosiaalisista näkökulmista. Kestävyyden yksiselitteinen mittaaminen on tämän takia lähes mahdotonta ja arviointikin hyvin haastavaa. Se, onko jokin toiminto kestävää vai ei, riippuu voimakkaasti näkökannasta ja tehdyistä oletuksista [27]. Tässä manuaalissa kestävää kehitystä mitataan kasvihuonekaasupäästöinä, jotka muodostuvat pääosin energian tuotannosta ja -kulutuksesta. Energian tuotannon ja -kulutuksen kasvihuonekaasupäästömäärät riippuvat energian tuotantomuodoista. Yritysten mahdollisuudet energiamuotojen valintoihin ovat usein rajallisia, siksi on kiinnitettävä huomiota energiatehokkuuteen.

Uusiutuvia energianlähteitä käytettäessä ei muodostu juurikaan laskennallisia kasvihuonekaasupäästöjä. Tällaisia energianlähteitä ovat esimerkiksi vesi- ja tuulivoima, aurinkoenergia, biokaasu ja puuperäiset polttoaineet. Uusiutuvien energiamuotojen käytöstä aiheutuvia muita ympäristövaikutuksia ovat esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden väheneminen sekä näkö- ja meluhaitat.

Ydinenergian tuotannossa ei synny kasvihuonekaasupäästöjä, mutta siihen liittyy muunlaisia ympäristökysymyksiä, kuten säteily- ja ydinonnettomuusriskit.


Fossiilisilla polttoaineilla tarkoitetaan polttoaineita, jotka eivät ihmisen näkökulmasta ole uusiutuvia energiamuotoja. Fossiilisilla polttoaineilla, kuten kivihiilellä, ruskohiilellä, maakaasulla tai öljyllä on jokaisella oma hiilidioksidipäästökertoimensa. Päästökerroin kuvaa eri energiamuotojen ilmastonmuutosvaikutusta. Muita fossiilisen energiantuotannon ympäristövaikutuksia ovat esimerkiksi happamoittavat päästöt, hiukkas- ja raskasmetallipäästöt sekä maisemahaitat.

Käytetyt energiamuodot ja energiankulutus vaikuttavat merkittävästi yritysten hiilijalanjäljen suuruuteen.

3.2. Vesi

Maapallon vesivaroista noin 3 prosenttia on ns. makeaa vettä. Suomalaisten näkökulmasta vesi ei kuitenkaan ole rajallinen luonnonvara. Suomalainen kuluttaa vettä noin 155 litraa vuorokaudessa. Eniten vettä käytetään peseytymiseen - 60 litraa vuorokaudessa.

Kuva 6. Vedenkulutus eri maissa.

Käytetystä vedestä osa on lämmintä vettä. Veden lämmittämisessä kuluva energia vastaa noin viidennestä asuinrakennuksen kokonaisenergiankulutuksesta. Veden lämmittämisen ympäristövaikutus riippuu käytettävästä energiamuodosta, joka yhdessä kulutetun lämpimän veden määrän kanssa vaikuttavat osaltaan hiilijalanjäljen muodostumiseen.

3.3. Jätteet ja jätevesi

Jätelain mukaan jätteellä tarkoitetaan ainetta tai esinettä, jonka sen haltija on poistanut käytöstä tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä.

Jätteistä syntyviä ympäristövaikutuksia on mahdollista vähentää ehkäisemällä syntyvän jätteen määrää. Jos jätteen synnyn ehkäisy ei ole mahdollista, on huolehdittava toimivan jätehuollon ja -lajittelun järjestämisestä.

Jätteen lajittelu voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan:

1. Hyötyjätteeksi luokitellaan sellaiset jätteet, joita voidaan käyttää uudelleen joko sellaisenaan tai jonkin tuotantoprosessin raaka-aineena. Yleisimmät hyötyjätteet ovat biojäte, paperi, pahvi, lasi ja metalli.

2. Ongelmajätteellä tarkoitetaan sellaista jätettä, joka kemiallisen tai muun ominaisuutensa takia voi aiheuttaa erityistä vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle Ongelmajätteet edellyttävät erikoiskäsittelyä. Ongelmajätteitä ovat esimerkiksi emäksiset pesuaineet, raskasmetallit ja pienloistelamput.

3. Sekajätettä ovat jätteet, joita ei voida teknisesti tai taloudellisesti hyödyntää, vaan ne joko poltetaan tai sijoitetaan kaatopaikoille.

Jätehuollon ympäristövaikutukset riippuvat jätteen määrästä, laadusta, kuljetustarpeesta ja käsittelymenetelmistä. Esimerkiksi jätteiden kuljetus aiheuttaa pakokaasupäästöjä sekä melu ja pölyhaittoja.

Kaatopaikoille joutuva orgaaninen jäte muodostaa merkittävän kasvihuonekaasujen (metaani) päästölähteen. Noin puolet Suomen metaanipäästöistä muodostuu kaatopaikoilla.

Ihmisen toiminnasta aiheutuu kiinteiden jätteiden lisäksi myös jätevettä. Käsittelemättömien jätevesien mukana ympäristöön pääsee monia haitallisia aineita, jotka aiheuttavat vesistöjen rehevöitymistä ja ympäristön pilaantumista. Myös monet myrkylliset kemikaalit kulkeutuvat ympäristöön jätevesien mukana. Jätevesien ympäristövaikutusten vähentämisen osalta merkittävässä roolissa ovat ajanmukainen viemärijärjestelmä ja jätevesien puhdistamo.

3.4. Kemikaalit

Ihminen on kehittänyt ja ottanut käyttöön lukemattomia ympäristölle haitallisia kemikaaleja. Suomessa on tällä hetkellä käytössä yli 30 000 erilaista kemikaalia. Osa käytössä olevista kemikaaleista kulkeutuu ilmaan, veteen ja maaperään, joissa ne aiheuttavat haitallisia vaikutuksia, kuten kemikalisoitumista ja vesistöjen rehevöitymistä.

Kemikaali luokitellaan ympäristölle vaaralliseksi, mikäli se aiheuttaa haittavaikutuksia vesistöissä tai tuhoaa otsonikerrosta. Tämän lisäksi kemikaali voidaan luokitella vaaralliseksi muulle ympäristölle myrkyllisyytensä, pysyvyytensä ja kertymistaipumuksensa vuoksi

Toiminnanharjoittajilla on kemikaalilain mukaan valintavelvollisuus. Lain mukaan toiminnanharjoittajan on, silloin kun se on kohtuudella mahdollista, valittava käyttöön olemassa olevista vaihtoehdoista kemikaali tai menetelmä, josta aiheutuu vähiten vaaraa. Toiminnanharjoittajia koskee myös huolehtimisvelvollisuus, mikä tarkoittaa, että kemikaalin käsittelyssä on noudatettava riittävää huolellisuutta ja varovaisuutta terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi.

Ympäristömerkit tarjoavat tavan tunnistaa ympäristölle vähemmän haitallisia kemikaaleja. Lisäksi tuoteturvaselosteissa kerrotaan tarkoituksenmukaisesta käytöstä ja annostelusta.

3.5. Hankinnat

Yritysten ympäristövaikutuksista osa syntyy epäsuorasti erilaisten hankintojen kautta. Tuotteiden ympäristövaikutukset syntyvät esimerkiksi raaka-aineen hankinnan, tuotteen valmistuksen, käytön, hävittämisen ja kierrätyksen aikana. Puhutaan tuotteiden elinkaaren aikaisista ympäristövaikutuksista. Nämä vaikutukset eivät välttämättä näy suoraan hankintayrityksen omissa ympäristövaikutuksissa, vaan ovat epäsuoria ympäristövaikutuksia.

EU:lle 2009 tehty tutkimus arvioi vihreiden hankintojen vaikutuksia kasvihuonekaasupäästöihin. Tutkimuksen mukaan sisällyttämällä ympäristönäkökulma hankintoihin, hankintaorganisaatio voi vähentää kasvihuonekaasupäästöjään 25 %.

Ympäristömyönteisyys hankinnoissa voi liittyä tuotteeseen, palveluun tai yrityksen toimintatapoihin. Helpoin tapa tunnistaa ympäristömyönteisiä tuotteita, palveluja tai yrityksiä ovat erilaiset ympäristömerkit, ympäristöjärjestelmät ja -sertifikaatit.

3.6. Liikenne ja liikkuminen

Liikenteen ja matkustamisen ympäristövaikutusten määrään vaikuttavat esimerkiksi etäisyydet, kulkutapa, kulkuneuvon täyttöaste ja käytetty polttoaine. Noin 16 % Suomessa käytettävästä energiasta kuluu liikenteessä. Hiilidioksidipäästöistä noin viidennes syntyy liikenteessä.

Liikenteessä käytetään polttoaineena pääasiassa bensiiniä ja dieselpolttonestettä, jotka sisältävät 85 % hiiltä ja 15 % vetyä. Puhtaassa palamisreaktiossa syntyisi vain hiilidioksidia ja vettä. Palaminen on kuitenkin vain harvoin täydellinen, minkä vuoksi ympäristöön pääsee myös muita aineita kuten häkää, rikkidioksidia ja pienhiukkasia. Luonnossa liikenteen päästöt haittaavat ihmisen terveyttä, aiheuttavat happamoitumista ja melua sekä lisäävät kasvihuonekaasujen määrää ilmastossa.
Kuva 7. Keskiarvoja eri kulkutapojen hiilidioksidipäästöistä henkilökilometriä kohden.